Hei taas. 

Niin se kesä vierähti taas töiden merkeissä. Kesään on mahtunut paljon tapahtumia. Vanhimman tyttäreni poika pääsi ripille ja tänä kesänä heidän perheeseen syntyi myös pieni poika vauva. Vauvan oli määrä syntyä elokuussa, mutta hän päättikin tulla jo kahta kuukautta aiemmin. Syntyessään hän painoi 1920 g.  Nyt hän painaa jo melkein neljä kiloa. Nimekseen hän sai Juho Torsti Eemeli. 

Juho Torsti Eemeli 

Hän on minun kuudes lapsenlapseni. Ja tammikuussa on odotettvissa lisää vauvoja. Nuorin tyttäremme odottaa toista lastaan. Heillä on ennestään yksi lapsi, 3 ja puoli vuotias tytär. 

Ja minulla alkaa opiskelut olla jo loppusuoralla. Valmistun joulukuussa, jos kaikki menee hyvin. Töitä on riittänyt opiskelun lomassa ja niinkuin olette huomanneet, en ole päivitellyt blogiani aikoihin.

Minulla on ollut jonkin aikaa hirveä kipu kantapäässä. Aamuisin tuntuu, että jalalla ei kärsi ollenkaan astua. Kävin terveydenhoitajalla ja hän suositteli, että menisin näyttämään jalkaani terveyskeskuksen kuntoutukseen. Kuntoutuksessa kertoivat, että minulla on jalkapohjassa oleva jänne tulehtunut (plantaarifaskiitti). 
Kuntoutuksessa laittoivat minulle kinesioteippauksen kantapään ja reiden alueelle.Teippaus on ollut nyt vähän yli viikon siinä ja nyt voin pikkuhiljaa jo lenkkeillä pidempiäkin matkoja koirani kanssa. 
Huomenna juhlimme äitini 85 vuotis päiviä. Hän täytti vuosia jo 12. syyskuuta. Silloin hän oli kylpylälomalla sisariensa kanssa Pärnussa.  Mutta me halusimme järjestää hänelle juhlat täälläkin. Olemme kutsuneet juhliin myös papin. 

Tässä sisarukset yhteiskuvassa. Äitini on heistä vanhin ( Oikealla) He ovat kuvassa ikäjärjestyksessä. Yksi eno puuttuu kuvasta.

Hyvää syksyn jatkoa kaikille teille. Toivotaan, että saan päiviteltyä tätä blogiani vähän ahkerammin jatkossa.

                                         Sininen hetki.
                                         Minne tieni viekään.
                                         

                                         Valkoinen, puhdas hanki.
                                         Kiireettömyys.
                                         

Tuulen henkäys puissa. Hiljaisuus, hämäryys.

 

Hei taas kaikki blogiystäväni. Lähihoitajaopiskeluni alkavat olla yli puolen välin.Saan lähihoitajan pätevyyden ensi joulukuussa, jos kaikki menee hyvin.Olen ottanut koulun käynnin tosissani. Nuorenpana koulu ei kiinnostanut, mutta nyt olen ollut todella tunnollinen ja suorittanut kaikki ammatiosaamisen näytöt kiitettävällä tasolla. Niihin kuuluivat kasvun tukeminen, hoito-  ja huolenpito ja kuntoutumisen tukeminen. Olen myös opiskellut itsenäisesti ammattia tukevia aineita.Koska koulun käynnistäni on niin kauan aikaa, niin jouduin tenttimään matematiikan, äidinkielen, kemian, fysiikan ja ruotsin. Äidinkielestä on vielä yksi kurssi suorittamatta, mutta siitäkin olen jo saanut materiaalin itselleni ja aion suorittaa sen tämän kevään aikana. Englannin kielen tentti olisi parin viikon päästä.  Olen myös opiskeluni lomassa työskennellyt sijaisena kehitysvammaisten parissa eräässä palvelukodissa. Joskus on tuntunut, että aika ei riitä kaikkeen. Esimerkiksi sosiaalinen kanssakäyminen ystävien kanssa on jäänyt vähemmälle.
 
Huomenna minulla alkaa koulutusohjelmat. Olen valinnut koulutusohjelmakseni sairaanhoidon ja huolenpidon. Menen suorittamaan sen erääseen hoitokotiin täällä Outokummussa.

Tämän tekstin myötä toivotan kaikille hyvää kevään jatkoa ja aurinkoa elämäänne.